Kitara

  • Soitin: Kitara
  • Soit­in­ryh­mä: Kielisoittimet 
  • Ääniala: E — e³ (E2 — E5); kromaattinen 
  • Vireisyys: C — vireinen 
  • Transponoin­ti: Soi oktaavia alem­pana kuin kirjoitetaan 
  • Kiel­ten vir­i­ty: E,A,d,g,h,e¹ — (E2,A2,D3,G3,H3,E4)
  • Huomioitavaa: Vir­i­tys merkit­ty soivana mata­lam­mas­ta kielestä korkeimpaan 

Kuvaus

Kitara on kieliä näp­päilemäl­lä soitet­ta­va kielisoitin. Kieliä, joi­ta on yleen­sä kuusi, näp­päil­lään joko sormin taik­ka eri­tyis­es­ti soit­tamista varten tehdyl­lä plek­tral­la. Akus­tisen kitaran ään­tä vahvis­taa sen kaikukop­pa. Sähkök­i­taran ään­tä vahvis­te­taan vahvis­timel­la. Soitet­ta­van äänen äänenko­rkeus riip­puu soitet­tavas­ta kielestä sekä siitä, miltä ote­lau­dan kohdal­ta kieltä paine­taan. Jos ääniä soite­taan samaan aikaan use­al­ta kieleltä, saadaan aikaan sointuja. 

Kitara on hyvin monipuo­li­nen soitin ja sitä käytetäänkin run­saasti eri musi­ikki­tyyleis­sä. Taide­musi­ikissa kitaraa käytetään sooloin­stru­ment­ti­na ja blues‑, jazz‑, rock- ja met­al­limusi­ikissa usein pääin­stru­ment­ti­na. Kitara on hyvin suosit­tu instru­ment­ti, kos­ka sen alkeet on melko help­po oppia. Pidem­mälle men­täessä kitara on kuitenkin hyvin haas­teelli­nen soitettava.

Historia

Kitaraa muis­tut­ta­vat instru­men­tit tun­netaan jo use­an tuhan­nen vuo­den takaa. Vuon­na 1779 raken­net­tin ensim­mäi­nen kuusikieli­nen kitara Ital­ias­sa. Kitaran vir­i­tys on vai­hdel­lut suuresti ennen kuin nykyi­nen perusvir­i­tys vakiintui.

Sähkök­i­tara paten­toiti­in jo vuon­na 1936, mut­ta suurelle yleisölle sähkök­i­taraa alet­ti­in myy­dä vas­ta 40-luvun lop­ul­la. Ns. lankkuk­i­taran kek­sivät toi­sis­taan tietämät­tä Leo Fend­er ja Les Paul 40-luvul­la. Näis­sä kitarois­sa mikro­fonit kiin­nitet­ti­in suo­raan runk­op­u­uhun eikä kaikukop­paan ja näin saati­in haitallista feed­back-ilmiötä vähen­net­tyä. Myöhem­min tästä feed­back-ilmiöstä on tul­lut mon­en sähkök­i­taristin tavaramerkki.