Ukulele

Kuvaus

Ukulele on Hava­jil­la 1800- lop­pupuolel­la kehitet­ty kielisoitin. Rak­en­teeltaan se on pienikokoinen 4‑kielinen kitara. Ukule­lea näp­päil­lään sormin taik­ka plek­tral­la. Äänen korkeut­ta sääde­tään — samoin kuin useim­mis­sa kielisoit­timis­sa — lyhen­tämäl­lä kie­len soivaa pitu­ut­ta paina­mal­la sitä ote­lau­taa vasten. 

Ukule­len mate­ri­aali­na käytetään puu­ta, puu­vi­ilua taik­ka muovia. Taval­lisimpia puu­la­je­ja ovat mahon­ki, kuusi, vaahtera, koa, kir­sik­ka, ruusu, eben, lep­pä ja akaa­sia. Kielet tehdään nailonista taik­ka jostain muus­ta muo­visek­ses­ta aikaisem­min käyte­tyn suolen sijaan. Ukulele­tyyp­it ovat sopraanoukulele (yleisin), alt­toukulele (kon­sert­tiukuk­lele), tenori ukulele ja bari­to­niukulele. Bas­soäänien soit­tamista varten on ole­mas­sa bassoukulele.

Historia

Ukule­len edeltäjä oli Madeiran saarel­la suosit­tu pieni nelikieli­nen kitara braguin­ha, jon­ka Havai­jille toi­vat Madeiral­ta tulleet siir­to­työläiset. Braguin­ha kehit­tyi Havai­jil­la ukulelek­si, kun sen ote­lau­das­ta tehti­in 12-nauhainen. Ukulele nousi Havai­jin kansal­lis­soit­timek­si muu­ta­mas­sa vuosikymme­nessä.. Se sovel­tui hyvin laulu­jen säestämiseen.

Ukule­les­ta tuli 1900-luvun alus­sa uud­is­tuneen hula­tanssin säestäjä yhdessä kitaran kanssa. Ukulele-nimen tarkkaa alku­perää ei tun­neta, mut­ta nimen san­o­taan viit­taa­van pomp­pi­vaan kirp­pu­un. Nyky­isin ukulele on hyvin suosit­tu soitin ja sitä soit­ta­vat kaikenikäiset. Koulu­soit­ti­me­na se on syr­jäyt­tämässä nokkahuilua